Pohdinta: Julkkisten elämä ja teot

Tämän päivän pohdinnan on kirvoittanut eilinen Hollywood Vampiresin keikka ja sitä seurannut pohdinta Helsingin yössä roskaruuan ääressä.

Johnny Depp on viime aikoina seilannut kohusta toiseen kuin Jack Sparrow konsanaan. Häntä on syytetty esimerkiksi perheväkivallasta riitaisan eron yhteydessä, huumeista sekä yleisestä tympeydestä ympäristöään kohtaan. Kärjistetysti tiivistettynä ensimmäistä ei ikinä voitu todistaa, toiseen kohtaan haluan nähdä Deppin ikäluokan rokkarin, joka ei ole tähän syyllistynyt ikinä ja kolmas ei ole rikos.

Onko siis oikein boikotoida Deppiä näiden asioiden vuoksi ja onko minulla moraalinen velvollisuus olla näyttämättä hänen elokuviaan koulussa? Voiko näyttelijän ja hänen työnsä erottaa toisistaan? Ohjaajista esimerkkinä voisi käyttää Roman Polanskia, jota on syytetty lapsiin sekaantumisesta (tapahtumista vuosikymmeniä) ja jonka vuoksi Polanski ei voi enää palata Amerikkaan.

Onko oikein pitää heidän nimiään esillä vai tulisiko heidän antaa painua unholaan? Voiko heitä jotenkin puolustella? Polanskin perhe kuoli holokaustissa ja sen jälkeen hänen vaimonsa Sharon Tate ja syntymätön lapsensa murhattiin raa'asti osana Mansonin perheen Tate-LaBianca murhia Los Angelesissa, voiko hänen olettaa olevan normaali ja menevätkö nämä traumat ohi pedofiliasyytteestä? Pitäisikö niitä edes ajatella?

Tätä ajatusta voisi johtaa vielä pidemmällekin. Jos ajatellaan jo mainittua Charles Mansonia niin olihan hänkin muusikko. Vieläpä varsin hyvä sellainen, mutta tämä hyvin lyhyt muusikon "ura" jää hänestä puhuttaessa aina rikosten alle. En ole ikinä historiassa Mansonista puhuttaessa kuullut muusta kuin Helter Skelteristä ja hänen neroudestaan, joka muuttui lopulta hulluudeksi (ihan tyhmä kaveri ei voi saada sitä seuraajakuntaa kuin Manson, siihen tarvitaan älyä).

Voisin jaaritella lisääkin, mutta se kenties alkaisi jo toistaa itseään. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on se, että henkilön ja taiteen voi yleensä erottaa. Depp puhuu muiden kirjoittamia sanoja ja Polanski enimmäkseen ohjaa muiden kirjoittamia tarinoita. En siis aio kokea huonoa omatuntoa siitä, jos joskus näytän Saksikäsi Edwardin luokassa. Olen itse fanittanut Deppiä lapsesta ja hän on yhä lempinäyttelijänä, näin aikuisena olen löytänyt vielä paljon uusia puolia hänen roolisuorituksistaan, enkä aio häntä laittaa boikottiin viime vuosien kohujen vuoksi.